Pohdintaa kurssista

Tätä kurssia varten olen lukenut erilaisia mediatekstejä, blogeja sekä artikkeleita, ja seurannut keskustelua opetuksen digitaalisoitumisesta. Kurssi on herättänyt paljon ajatuksia, sekä auttanut minua muokkaamaan omaa mediaidentiteettiäni niin vapaa-ajan käyttäjänä kuin tulevana luokanopettajana. Kurssin aikana olen tullut myönteisemmäksi mediaa ja sen käyttöä opetuksessa kohtaan. Olen yhä edelleen suhteellisen kriittinen, mutta kurssi on avannut minulle uusia näkökulmia – enemmänkin lukiessa muiden opiskelijoiden kirjoittamia blogitekstejä ja heidän pohdintojaan itse lukien.

Kirsti Lonka mainitsee (http://psykologinenpaaoma.fi/2013/09/03/diginatiiveja-ja-digisiirtoilaisia/ ), että 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneet henkilöt ovat diginatiiveja ja digitaalisten välineiden sekä alustojen käyttö tuntuu näin ollen luontevalta sekä mielekkäältä. Longan mukaan näille diginatiiveille on suhteellisen hankalaa osallistua normaaleille oppitunneille koulussa, jolloin kännykät ovat pannassa ja edessä on vain kyniä ja papereita. Olen itse diginatiivi, en ole elänyt aikana, jolloin ei puhelimia ja tietokoneita pahemmin ollut. Silti en koe mielekkäänä työskentelyä, jossa perinteiset tavat heitetään kankkulan kaivoon. Olen toki sitä mieltä, että teknologia sekä digitaaliset alustat ovat hyvä lisä opetukseen, mutta mielestäni ”vanhoja” metodeja ei kannata ihan vielä kokonaan hylätäkään. Mielestäni on tärkeää, että jo alakoulussa opetellaan sosiaalisten medioiden pelisääntöjä sekä opetellaan hyvää netikettiä. Koulu voisi olla turvallinen paikka opetella eri alustojen käyttöä sekä kriittistä medialukutaitoa.

Kurssin tehtävät suoritettiin osittain ryhmätyöskentelynä. Mielestäni ryhmätyö on tehokas tapa työskennellä, mutta nyt ryhmäkoko (10 henkilöä) oli mielestäni liian suuri. Koin, että ryhmämme oli ihanan tehokas pakkaus ja hommat sujuivat yllättävänkin helposti. Kuitenkin yleisesti ottaen tehtävä muuttui heti haasteellisemmaksi, kun ryhmäkoko oli näinkin suuri. Virtuaaliryhmässä työskenteleminen oli minulle aivan uusi kokemus. Se, että ei tiedä, kenen kanssa sitä oikeastaan työskentelee, tuntui minusta aluksi vieraalta ja tämän takia tehtävänanto tuntui minusta aluksi aivan absurdilta.

Aluksi idea blogin luomisesta sai minut haukkomaan henkeäni. Minäkö, blogin kirjoittaja? Innostuin kirjoittamisesta uudelleen ja blogin luominen onkin ollut ihan miellyttävä kokemus, joka on parantanut käsitystäni medioituneesta maailmasta. Netin käyttäminen on minulle aivan arkipäivää ja edellytys nykyisten luokanopettajaopintojen etenemiselle, mutta enemmänkin eri sosiaalisten alustojen käyttö tapahtuu minulla edelleen kännykän kautta. Kurssi saikin minut pohtimaan, kuinka esimerkiksi kännyköitä voisi hyödyntää jossakin muodossa oppitunneilla. Ehkä siinä on yksi tulevaisuuden näkökulma, kännykät oppitunnilla? Sitä emme voi tietää, ja minusta onkin haastavaa mutta mielenkiintoista pohtia, millaisena maailma, niin medioitunut kuin kirjallinen, näyttäytyy opettajien sekä oppilaiden elämässä. 

Kohti tulevaisuutta ja sen yli!

- Asta

Kuva: http://www.ereachconsulting.com/wp-content/uploads/2012/12/SocialMediaManagement.png